Amerikka vs Suomi part 1

Eroavaisuuksia on niin paljon, joten ajattelin kirjoittaa monta postausta niistä. Ensimmäinen eli tämä perustuu ensimmäisiin viikkoihin, eli pintaraapaisu aiheesta vain. Eli Suomen ja USA:n eroavaisuuksia, olkaa hyvät! Olen ollut maailman laiskin kuvaamaan täällä, joten nauttikaa kuvia naapurustostani (kuvan puut eivät kuulu juttuun, niinkuin Ilta-Sanomat kirjoittaisi).

RUOKA

Stereotypia lihavista amerikkalaisista on ainakin Pohjois-Carolinassa ja New York Cityssä väärä. En ole nähnyt kuin muutaman todella ylipainoisen ihmisen. Veikkaan, että tää on aluekohtaista. Kuitenkin, miten lihavat liittyy ruokaosastoon? 

Jos haluaisin olla lihava, täällä se olisi superhelppoa. Sipsejä, limsoja, karkkeja on valtavasti. Joka kaupassa myydään sipsejä ja limsaa. Jopa apteekeissa. Apteekeista saa myos pakastepitsaa ja muuta sinne 'kuuluvaa'. Amerikkalaiset on sokeri- ja hiilarikansaa. Donitseja, kakkuja, muffineita myydään jokapaikassa. Aamupala on muroja, leipää, amerikkalaisia pannukakkuja tai valmispuuroa, eli pelkkää sokeria.

Mitä ikinä haluatkaa, saat sen pakastealtaasta. Väitän, että täällä ei ole mitään mitä ei saisi pakkasesta. Walmart on yksi iso pakasteallas. Säilykkeet ja valmismiksit ovat myos suuressa suosiossa. Itse oon tottunut katsomaan mitä suuhuni laitan, ja nämä aion kiertää kaukaa. Erittäin kaukaa. Jos olet joskus nähnyt ''Only in Walmart'' kuvia, ne on valitettavasti arkipäivää Walmartissa. Surkuhupaisa, mutta edullinen kauppaketju.

Juttu jonka mukaan amerikkalaiset laskee ranskalaiset ja sipsit vihanneksiksi ei ole totta. Nää tyypit täällä ei oo tyhmiä.

Kuitenkin, jos amerikkalaiset luulevat syövänsä terveellisesti, he syövät viinirypäleitä (ehkä huonoin hedelmä valinta), ostavat kanahampurilaisen (ovat kuulleet, että kana on terveellistä) ja jos hampurilaisessa on salaattia se on valmistettu "puhtaista raaka-aineista". Välillä on vähän naurussa pidättelemistä kuunnellessani näitä juttuja. Gotta love this people.

SOSIAALISUUS, TAVAT JA MENOT

Small talk. Tuo käsite jonka toivoisin rantautuvan myos Suomeen. Ensimmäisenä viikkona näytin peuralta ajovaloissa aina kun minulta kysyttiin pankkiin, kauppaan, apteekkiin,salille tai muualle mennessä ''Hey how are you doing?". Minulla kesti kauan, ennenkuin tajusin  mitä siinä tilanteessa kuuluu toimia. Siihen vastataan "good" tai "good how are you?" etkä tule saamaan siihen useinkaan edes vastausta.

Istuin pankissa hankkimassa pankkikorttiani, ja en voinut uskoa korviani kun hostäiti keskusteli virkailijan kanssa kenet tapasi ensimmäistä kertaa. He puhuivat kuin olisivat parhaita ystäviä. Puhuttiin avioelämästä, koripallosta, tyostä ja aivan kaikesta. Minun ja virkailijan keskustelu oli kutakuinkin " Oh Finland, you guys have a long winter there rigth?" "Yes" "Lots of snow? do you like snow?" "Yes, no."  No, sanotaanko näin, että olen hidas lämpeämään. Suomessa kun menet pankkiin, puhut vain siitä, minkä takia olet siellä ja istut ahdistavassa hiljaisuudessa virkailijan näppäilessä konetta. 

New Yorkissa opin, että amerikkalainen on tarinoitsija. Amerikkalainen pystyy helposti selittämään tarinaa kauppareissustaan 20 minuutia. Otin aikaa. Juuri kun luulet tarinan olevan loppumassa, kerrataan kohokohdat vielä. Uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Tämä on itseasiassa erittäin raivostuttavaa. Olen ehkä saanut selityksen sille, miksi amerikkalaisissa tv-ohjelmissa on aina se kertaus mainoskatkon jälkeen.

Toinen asia, mistä pidän on ruokakulttuuri. Täällä ruoka ei ole sen erityisemmin halvempaa kuin Suomessa, mutta kaikki käyvät aina syomässä illallista ulkona. Vaikka joka päivä, se on ok. Rakastan illalisia ravintolassa, ruoka on todella hyvää. Illallinen syodään vasta 6-9 aikaan illalla, ja siihen on suomityton mahalla ollut totuttelemista.

Muita pikkujuttuja, joista en niinkään pidä. Kaupassa ollessa sulta kysytään kokoajan kysymyksiä. Onko kaikki hyvin? loydätko kaiken tarvitsemasi? Onko kaikki varmasti hyvin? Ihan varmastikko? Suomityttoä nämä kysymykset hieman rasittavat, ja olen koittanut kehittää ilmettä, jolla tekisin selväksi, että en tarvitse apua. Olen huomannut jos kysyy tarpeeksi monta kertaa ''sorry what did you say?'', innokkat amerikkalaiset lopettavat.

Kengät jalassa hengailu ei oo mun juttu. Kolmen lapsen perheessä keittio on kuitenkin hyvä mesta pitää kengät jalassa. Ruoka,  muovailuvaha ja muu tahtoo lentää usein lattialle. Perheessä myos kuolaa erittävä koira. Nam.

JA PALJON MUUTA

Lopuksi vielä pikkujuttuja. Amerikkalaiset on kohteliaita. TV on jokapaikassa. Kuntosali, jossa käyn on täynnä telkkareita. Naisten pukuhuoneessa on erikseen vielä huone missä on telkkareita. Nää on pahasti tv:n orjia, ja ohjelmat on yhtä tasokkaita kuin vaikka meidän Vain Elämää. Tai pahempaa. Radiossa puhutaan aina samaan aikaan, joka kanavalla. Se on joku juttu täällä. Radiossa soitetaan myos oikeasti ehkä yhdeksää eri kappaletta. Kolmea Justin Bieberiä, kolmea Taylor Swiftiä ja loput ovat ajankohtaisia hittibiisejä. Osaan kaikki jo ulkoa. Olen myos alkanut pitämään Justin Bieberistä. Se on ehkä isoin muutos jonka olen itsessäni huomannut. Minut on aivopesty.

Suomessa minua ei voisi vähempää kiinnostaa hengailu Hansassa tai Kampissa. Täällä ostoskeskukset on oikeesti viihdyttäviä ja niistä loytyy ihan mitä tahansa. Hassua mielestäni on se, että amerikkalaiset eivät halua ikinä kävellä mihinkään, mutta silti heidän ostoskeskuksensa ovat VALTAVIA. Siellä sitten liikutaan ihmeellisillä sähkomopoilla halutessaan. Minut yllätti myos rakkaan ruotsalaisen ketjun, H&M, yleisyys täällä. H&M on joka kauppakeskuksessa.

Joka paikassa on Drive Trough mestoja. Eli voit asioida mm. kaupassa, pankissa, apteekissa, automaatilla autostasi käsin. Aika kätevää, jos ei voi sietää kävelyä.

Amerikka on ihana ja samaan aikaan koominen. Tämä varmaan riittää tällä kertaa. Kysymyksiä saa heittää jos joku asia jäi kiinnostamaan. Ensikerralla koitan saada postausta aikaiseksi yöelämästä ja Tinderistä!