Tyypillinen Au pair bloggaaja

Aihe josta haluan nyt kirjoittaa on pyörinyt mun päässä jo monta kuukautta. Olen 15-vuotiaasta lähtien lukenut PALJON Amerikkaan lähteneiden au pairien ja vaihtarien blogeja. Nyt listaan asioita joita minä en tule tekemään sillä ne ovat super raivostuttavia.

4 Asiaa joita en tee USA vuoden aikana. 

1. PUHE

Tiedän tämän omasta kokemuksesta ja tämä on myös ehdoton inhokki numero yksi. Kun kuulet joka päivä toista kieltä, tässä tapauksessa englantia, voi oma kieli vähän takkuuntua. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kyllä sä nyt vaan silti osaat sitä suomen kieltä. Sitä ei unohda kuukaudessa, saatikka sitten vuodessa. "Oltiin tänään Marian kanssa dinnerillä.." Niin siis olitte syömässä päivällistä/illalista. "Babysittaan lapsia huomenna joten en pääse downtowniin katsomaan Justin Biberin gigii" Harmillista, että et pääse katsomaan Justin Bieberin konserttia keskustaan, sillä olet lapsenvahtina.

2. STARBUCKS

En tiedä olenko vain sattumoisin lukenut tosi valkoisten tyttöjen blogeja, mutta Starbucks ilmestyy lähes joka postaukseen. Kuva sun kahvista ei kiinnosta ja tilaat aina jopa sitä samaa. Onko se mainitsemisen arvoinen asia, että käyt Starbucksissa joka päivä? Ehkä Suomalaiselle. Amerikassa on varmaan monta muutakin kahvilaa, joissa ei ole ylihintaista kahvia. (Ok, siellä on hyvää kahvia, mutta silti)

3. VLOG

Ei.

4. "SALAISUUDET"

Tämä on yleensä alaikäisten bloggaajien kirjoituksista. USA:ssa saa alkoholia vasta 21-vuotiaana, ja 18-vuotiaat au pairit sitä sitten kuitenkin joskus juovat koska eivät pysty olemaan ilman. Blogissa asia täytyy kuiten "paljastaa". Miksi aisiasta täytyy kirjoittaa, jos et kuitenkaan aio siitä kertoa.

"Oltiin Marian kanssa heiden luonaan uutena vuotena. Eihän me mitään maisteltu, eihän Maria XDXDXDDD No kuiteski Maria nukahti jo 10 aikaan ja mä heräsin aamulla kans vähä huonovointisena, mutta EIHÄN ME MITÄÄN MAISTELTU XDXDXDDD"  Lopettakaa saan syövän.

Listasin nyt vain neljä asiaa. Voi olla että tämä postaus saa joskus jatkoa. Jos pahoitit mielesi postauksesta, klikkaa tätä.

Alkuviikosta olin pari päivää Helsingissä hoitamassa viisumiasiat kuntoon. Tää pieni paperinpala on vaikeuttanut mun elämää monta viikkoa. Sanotaanko näin, että toivottavasti tää on tän tuskan arvoista. Sain tietää myös lentoni. Helsingistä Pariisiin ja siellä vaihto New Yorkiin ♥. Nyt alan suunnittelemaan pakkaamista ja seuraavaksi varmaan postailen jo Amerikan manetereelta!!

Au pair projekti

Tämän kirjoituksen pointtina ei ole haukkua mitään järjestöä.

"Tulet kohtaamaan ongelmia au pair vuotesi aikana" Mitä sitten jos ongelmat ovat suuria jo ennen lähtöä?

Kevät 2014 oli kamala ja tuleva viimeinen vuosi ammattikoulussa lähestyi uhkaavasti. Mietin koko kesän mitä oikein tekisin valmistujaisten jälkeen. Suomi saisi jäädä sillä silloin tuntui, että mulla ei ole täällä mitään (mikä ei kyllä ole totta). Seuraavana syksynä löysin itseni au pair järjestön haastattelusta. Päätin lähteä Amerikkaan, olihan se ollut suuri haaveeni aina. Järjestön mukava haastattelija kehui minua ja sanoi, että löydän perheen nopeasti, sillä olin kaikinpuolin täydellinen au pair. Sanat kuullostivat kivalta ja kasasin hakupaketin muutamassa kuukaudessa.

Huhtikuun lopulla aloin skypetellä perheiden kanssa. Perheitä tuli ja meni. Enemmän meni. En tajunnut mikä voi olla vikana. Järjestökin oli hieman ihmeissään. Viimein toukokuun lopulla löytyi ihana perhe New York Citystä. Kaikesta oltiin jo sovittu ja olin aivan innoissani täyttelemässä viisumihakemusta, kunnes parin päivän päästä he ilmoittivat, että eivät otakkaan minua. Ilman mitään syytä. Siitä seurasi itkupotkuraivarit ja vaihdoin järjestöä sillä minusta tuntui että nykyinen ei hoida hommiaan. Olin kahdella järjestöllä samaan aikaan. 

Juhannuksena ihana perhe vanhan järjestön kautta Floridasta otti yhteyttä ja sama homma. Kaikki sovittiin jo ja täyttelin taas iloisesti viisumijuttuja. Erosin myös toisesta järjestöstä, en tarvinnut heitä enään. Päivä myöhemmin tuli taas peruutus. "Ei voi olla totta". Järjestöni lähti selvittämään asiaa, ja taas ilman mitään järkevää syytä näin tapahtui.

Kaikki, isoja pomoja myöten järjestössä ihmettelivät asiaa. Peruutuksia tulee harvoin, ja minulle kaksi lyhyen ajan sisään ilman mitään selitystä? USA:n ja Suomen päässä pyydeltiin anteeksi vuolaasti ja luvattiin perhe elokuuksi. Näin ei ole Suomessa kellekkään käynyt yli 20 vuoteen. 

Ihana perhe North Carolinasta löytyi suhteellisen pian.  Perheellä kesti kauan vahvistaa päätöksensä. Aloin vaipumaan jo epätoivoon ja katselin työpaikkoja Suomesta. Viimein kun päätös tuli, aloin heti taas täyttämään viisumihakemusta. Täytin sitä 5 tuntia soitellen jokapaikkaan ja välillä itkien. Ihanaa. Sitten saan kuulla, että en saa haastattelu aikaa ajoissa. Jumalattoman itkupotkuraivarin ja miljoonan puhelinsoiton jälkeen sain hätäanomuksella viisumihaastatteluajan viikkoa ennen lähtöpäivää. Haastattelun jälkeen voi mennä päiviä ennenkuin viisumi myönnetään. 

Eli tällä hetkellä tilanne on seuraava: ehkä ehdin, ehkä en. Semisti jännittää. Jos kaikki menee putkeen, olen lentokonessa kohti New Yorkia alle kahden viikon päästä.  Jos menee putkeen... 

Toivotaan parasta ja ainakin meidän Luca näytti tänään niin söpöltä kuvatessani siskon konfirmaatiokuvia. Tulee niin ikävä tota pörrökasaa! Ehkä en lähdekkään?

Ketä niinku turkulaiset sanoo

Oman elämänsä julkkis. Haluan ajatella itseäni luovana, aurinkoisena ja verbaalisesti lahjakkaana. Olen ihmisenä empaattinen ja seikkailijana spontaani. Aivoni jankuttavat ”Mene ulos, tapaa uusia ihmisiä ja elä hetkessä”. Niin mä pyrin tekemään, koska ihanat asiat tapahtuu kun menet ja teet, ei kotona Netflixiä katsoen vaikka se onkin kivaa.

Rakastan matkustamista ja ympäri Eurooppaa olen pyörinyt lapsesta lähtien. Sukua löytyy Suomen lisäksi Ruotsista ja salainen haaveni olisi olla ruotsalainen. En ole ikinä ollut mikään Suomen suurin fani, mutta osaan toki arvostaa sitä mitä meillä täällä on. 

Olen media-asisstentti ja pääaineinani oli valokuvaus ja kuvankäsittely. Olen se kaveri joka nauraa kirjoitusvirheille, mutta silti usein laittaa pilkut vääriin kohtiin. Haaveammattini vaihtelee kissanrapsuttajasta radiojuontajaan, matkaoppaasta tuottajaan. Ystäväni kuvailivat minua valmistujaispuheessa seuraavasti: ”Jasmin tietää mitä haluaa, tekee mitä haluaa ja ei todellakaan tee mitä ei halua”.

Nyt mä haluan asua USA:ssa. USA on aina ollut mun unelma. Amerikka kiehtoo mua, koska se on monikulttuurinen, jännittävä, monipuolinen ja kaukana Suomesta ja näistä ympyröistä. Kirjoitan blogissani humoristisella otteella mielenkiintoisista havainnoista, asioista ja tapahtumista USA:ssa Au pair vuoteni aikana. Seuraavassa postauksessa kerron tästä ei todellakaan mutkattomasta prosessista. Vinkkinä voin sanoa, että näin ei ole kellekkään Suomessa käynyt yli 20 vuoteen. Welcome on board, lukijaksi pääsee oikeasta reunasta.

Psst.. Kuvista kiitos Hanna Suominen