Lauantai illalla koin jotain mun pientä mieltä järkyttävää. Olin onnellisena kipuamassa omaan kerrokseeni (mulla on tän talon ylin kerros itselläni) ja huomasin katossa roikkuvan kaverin. Torakka. Olen elämässäni vain kerran tormännyt (kuolleeseen) torakkaan New Yorkissa. Pienen pohdinnan jälkeen päätin olla aikuinen, ja lähdin alakertaan ilmoittamaan havainnostani hostäidille, jos hän vaikka tulisi liiskaamaan torakan. Yhdessä muka niin urheina aioimme metsästää tämän yksilon ja homman piti olla sillä selvä. Hostmama tarttui pyyhkeeseeni, joka roikkui tuolilla, aikeissa huitaista katossa roikkuva torakka alas. Pyyhkeestäni pomppasi toinen torakka kipittämään lattialle. Tässä vaiheessa kuvittele keski-ikäinen amerikkalainen nainen ja 20-vuotias suomileidi pomppimassa tasajalkaa väistellen torakoiden marssia lattialla. Voin kertoa, että nää oli jotain torakoiden Usain Bolteja kipitysvauhdista päätellen ja niitä oli semi mahdoton saada kiinni ja listittyä. Lopulta hostmama hakkasi torakat kuolleiksi mun kengällä. Torakat on siitä kamalia, että ne ei kuole millään. Aina kun olimme varmoja niiden kuolleen, ne jatkoivatkin kipittämistä. Lopulta mun kerros ruiskittiin täyteen myrkkyä ja mä muutin vierashuoneeseen. Joskus kun uskallan palata takaisin, nukun varmaan aina valot päällä, sillä torakat pelkää valoa ja oon aika varma että niitä on lisää.
Miten nää torakat liittyy sitten aiheeseen, josta alunperin lupasin kirjoittaa? Amerikkalaiset Tinderissä, tottakai. Mun Tinder historia on varmaan aika normaali. Latasin sen aluksi koska se kuullosti niin tyhmältä ja halusin nähdä ketkä tyhmät kaverini ovat alkaneet käyttää sovellusta. Aluksi se oli vain stalkkausta. Myohemmin aloin selata Tinderiä tylsyyteeni ja onhan se hauskaa itsetunnon kohtusta (jos väität muuta, valehtelet). En käy Tindertreffeillä ja yleensä poistan matchin jos se puhuu liikaa (:D). Tykkään kuitenkin ulkomailla hyodyntää Tinderiä paikallisten tapaamisessa. Oon tehnyt sitä Ruotsissa ja niin teen sitä täälläkin. Jos en ole kiinnostunut en yleensä jaksa jatkaa edes keskustelua ''Moin'' jälkeen.
En tajunnut mitä olen tekemässä. Torakoissa ja mun Tinder pareissa täällä Amerikassa on paljon samaa. Väitän, että jokainen kenelle olen painanut sydäntä, on tullut matchi. Ja kaikki tulevat juttelemaan. Ne vaan jatkaa ja jatkaa. Ei kuole millään. Nimittäin keskustelu. Jos en ehdi vastaamaan "hyvää huomenta" viestiin, sieltä tulee varmasti illalla seuraavaksi " hey how are you doing". Tässä vaiheessa laitan jo jarrua. Ja vaikka en siltikään vastaa, tulee hyvän yon toivotukset. Ja seuraavana aamuna rumba jatkuu.
Mun ajatusmaailma on nykyään ainakin sellainen, että jos mun viestiin ei vastata, en lähetä enää uusia viestejä ja jatkan elämääni. Haluaisin tietää mitä nää paikalliset urhot oikeen ajattelee. Olen niin kiireinen, että en katso puhelintani vuorokauteen? Yeah, rigth nyt on vuosi 2015.
Toinen asia, mikä amerikkalaisten tinderkäyttäytymisessä ärsyttää on ainainen kehuminen. Olen maailman kaunein, ihanin, kuumin ja varmasti maailman kaunein ihminen. Ihan varmasti. Huonon itsetunnon omaavat Suomitytyt olkaa hyvä, ja ottakaa ensimmäinen mahdollinen lento kohti USA:ta! Täällä miehet osaa kertoa sulle just sen mitä haluat kuulla. Jos oot kylmä ja skeptinen niinkuin mä, sua vaan lähinnä ärsyttää tämä(kin). Tää on osakseen myos kulttuuriero. Täällä kaikki on honey, babe, sweetie ja darling. Musta on okei jos joku sun tuttu ihminen kutsuu sua näillä, mutta se ei oo okei jos joku sun Tinder pari luulee et oot sen bae. Sillä ei oo oikeutta tehdä niin. Ja näihin Tinderjuttuihin palatakseni, ei, en oo poistanu sitä vielä. Ja ei, en ajattele olevani Miss Universum, vaan tiedän että näin miehet käyttäytyy kaikkien kanssa.
Nyt joku miettii, onko kaikki miehet tälläisiä Amerikassa? Vastaus on sekä joo ja ei. Olin yoelämässä katselemassa kavereiden kanssa ja en voinut uskoa silmiäni. Kun mua pyydettiin tanssimaan klubilla ja sanoin ei, mies lähti. Sille ei tarvinnut tiuskia ilkeyksiä, katsoa murhaavasti tai muuta suomalaiseen kulttuuriin tyypillistä. Mies ei myoskään ottanut nokkiinsa, vaan hymyili, ja jatkoi hauskanpitoa. Meidän epämääräinen tyttoryhmä sai myos tanssia rauhassa keskellä ihmisjoukkoa. Yoelämä oli super positiivinen kokemus ja meillä oli hauskaa.
Vikaksi, haluan kiittää kaikista täntyyppisistä palautteista. Koitan pitää blogin just sellaisena, mielenkiintoisena, minkälaista haluaisin itsekkin lukea. Mulle saa laittaa ehdotuksia, mistä haluaisitte mun kirjoittavan. Onko mielessä joku kysymys mihin osaisin vastata tai muita postausideoita?
Täällä kesä vain jatkuu ja tällähetkellä odotan innolla syksyä, sillä kuulin, että torakat kuolee kun lämpotila tippuu ♥
